IHMISKUNTA

Pakolaiskeskustelu nostattaa tunteita, mutta onko meiltä unohtunut, että pakolaisuus on seuraus jostakin. Olen kuullut (en lukenut) kalastajafilosofi Linkolan pohdiskelleen tilan ja populaation suhdetta. Vanhassa maailmassa, ennen globaalia maailmantaloutta, ihmiskunnan kokoa säätelivät sodat, taudit, nälänhätä ja tietenkin syntyvyys. Nyt näiden merkitys on muuttunut niin, että ihmiskunta kasvaa joka vuosi. Muissa eläinpopulaatioissa esiintyy vuosittain satunnaista vaihtelua. Luin -70-luvulla rottakokeesta, jossa tiettyyn tilaan, josta ei voinut paeta, laitettiin muutama rottapariskunta. Vettä ja ravintoa tarjottiin riittävästi. Rotat lisääntyivät ja lisääntyivät ja lisääntyivät. Jossain vaiheessa osa rotista muuttui apaattisiksi, ja ne kuolivat janoon ja nälkään. Osasta rottia tuli seksuaalisesti yliaktiivisia, eli ne hässivät kaiken aikaa, mikä vaikeutti poikasten hoitamista. Mutta joistain rottayksilöistä tuli tappajia. Ne vaan purivat lajitovereiltaan niskat poikki.

En muista, tuhoutuiko koko rottapopulaatio vai järjestikö Luonto suhdeluvun lattianeliöiden ja rottayksilöiden välille, mutta ihmiskunta on täyttämässä käytettävissä olevaa tilaansa. Eettinen kysymys on, paljonko meitä on sopiva määrä maapallolla, ja miten siihen pyritään. Suomessa on tilaa ja ravintoa, mutta olemme eläneet niin harvassa, että meillä saattaa olla alentunut kyky sietää asukasluvun kasvua.

Nimim. ihmisyys

Jätä kommentti

css.php